Maaliskuussa alkoivat ensimmäiset suomenkieliset FM II tason kurssit, Varalassa ja Mikkelissä.
Mikkelin kesäyliopistossa järjestettiin 12.pvä seminaari, jonka aiheena oli ”Stressin vaikutus tuki- ja liikuntaelimistöön”. Aamupäivän puhujana oli tri Harri Lindholm, jonka vuonna 2013 tarkastetun väitöskirjan ”Physiological determinants and assessment of stress and recovery among media workers” antama tieto oli pohjana luennoille. Iltapäivän jaoimme kollega Jutta Alenin kanssa. Jutan aiheena oli ”Sovellettu rentoutus” – menetelmä, josta on paljon tutkimuksia ja oivaa näyttöä stressin ja kivun hallinnassa. Miksi stressi tekee kömpelöksi ja miten selittyvät siihen liittyvät keholliset tuntemukset, kuten kireys, nopea väsyminen ja uupuminen. Faskia näyttelee taas isoa osaa näissäkin oireissa. Stressi lisää lihasjännitystä ja lihassupistuksesta noin kolmasosa välittyy faskiarakenteiden kautta. Herkimpiä stressille oat niskahartiaseutu ja kasvot lihaksineen – jatkuva jännitys aistitaan, kuten eräs asiakkaani sanoi ” pari numeroa liian pieni kumipuku päällä”. Stressi vaikuttaa suoraan lihassolutasolla ja lihassukkula, lihasen pituutta aistiva tuntosarvi lihaksen sisällä on kapselillaan kiinni lihaksen sidekudoksessa, joka taas on yhteydessä koko faskiajärjestelmään. Jakuva jännitys heikentää lihaksen verenkiertoa lisäten sen happamuutta, mikä taas lisää lihassukulan ärtyvyyttä ja kierre on valmis. Lisäksi stressin aiheuttama sympaattisen hermoston pitkittynyt yliaktiviteetti vaikuttaa tyyppi I lihassoluihin, joiden voimantuotto heikkenee – nämä liittyvät asennon ylläpitoon ja se kompensoidaan mitenkäs muuten kuin lisäämällä lihastyötä, joka johtaa väsymiseen ja uupumiseen – vaikka toiminta näyttää aivan samalta kuin aina ennenkin. Rasitus ei lisäänny mutta elimistössä stressin vaikutuksesta tapahtuneet muutokset johtavat piikuhiljaa hankaliin tule- vaivoihin.
Tri Heli Ristiniemen väitöskirjatutkimuksessa Ruotsissa vuonna 2014 tutkittiin maan tavallisimpiin diagnooseihin kuuluvan oireilun, uupumusoireyhtymän erilaisia oireita. Tavallisimmat niistä liittyivät hengittämiseen ja huonon hengitysfunktion aiheuttamiin oireisiin. Tavallisin hengitysfunktion toimintahäiriö on pinnallinen ja liian tiheä hengittäminen, joka aikaan saa muutoksia kudosten hapetuksessa. Tyypillisiä oireita ovat pistelyt, puutumiset, nopea väsyminen, somaattisen ja autonomisen/sympaattisen hermoston yliärtyvyys, krampit, kireyden tunne jne. Respiratoriseen alkaloosiin, joka johtuu huonosta hengitysfunktiosta, liitetään myös kudosarkuus ja kireyden tunteeseen faskiarakenteet. Erilaiset harjoitukset, missä pyritään normaaliin hengitysfunktioon ja parasympaattisen hermoston aktivoitumiseen, auttavat myös em oireisiin. Jatkuva venyttelyn tarve on oire poikkeavasta tilanteesta myofaskiaalisissa kudoksissa.